Historiikki ja perustajat

Helsingin tanssiopisto on kannatusyhdistyksen ylläpitämä, maamme laajin ja monipuolisin tanssioppilaitos. Se kuuluu Suomen vanhimpiin tanssin koulutusyksiköihin. Opiston perustivat vuonna 1969 Göran Löfström ja Leila Sillantaka, jotka olivat lähtöisin modernin tanssin Suomeen 60-luvulla tuoneen Riitta Vainion koulusta.

Vuonna 1992, jolloin laki taiteen perusopetuksesta hyväksyttiin, Helsingin kaupunki auktorisoi opiston antamaan tanssin taiteen perusopetusta. Helsingin kaupunki myös tukee opiston toimintaa. Toiminta-ajatuksena on järjestää tavoitteellista, korkeatasoista ja tasolta toiselle etenevää tanssin opetusta lapsille, nuorille, teineille ja aikuisille. Tässä työssä avainasemassa ovat koulutetut, kokeneet ja korkeatasoiset opettajat, ja tähän opistossa onkin aina kiinnitetty erityisen paljon huomiota. Monet koulun hienoista pedagogeista ovat tehneet työtään hyvin pitkäjänteisesti, useat jopa yli 30–40 vuoden ajan.

Ensimmäiset toimitilat kunnostettiin talkoovoimin entisestä pesutuvasta ja hiilivarastosta. Tilat, joissa koulun ensimmäinen harjoitussali sijaitsi, ovat edelleen käytössä opiston pukuvarastona. Alkuvuosina opetus keskittyi nykytanssiin, jota opiskeli noin kaksisataa oppilasta. 70-luvun alussa edistyneimmät oppilaat esiintyivät Tanssiteatteri Rollossa, josta ammattilaisuuteen jatkoivat mm. Jorma Elo, Reijo Kela, Soile Lahdenperä, Leena Porri, Tarja Rinne ja Ervi Sirén.

Vähitellen koulutus monipuolistui, oppilasmäärä kasvoi ja opettajakunta laajeni. Mukaan tulivat lastentanssi, klassinen baletti, taidetanssin muut lajit, etniset suuntaukset sekä show- ja katutanssityylit ja kehonhuollolliset lajit. Alkuvuosina opistossa oli myös erityisen paljon ulkomaalaisia opettajavieraita, sillä tanssin opettajakoulutus Suomessa käynnistyi vasta vuonna 1983.

Opistossa opiskelee nykyään vuosittain yli 5 000 eri-ikäistä oppilasta, joiden ikäkirjo ulottuu yksivuotiaista taaperoista senioreihin saakka. Laajuus on luonut mahdollisuudet yhä monipuolisempaan ja täsmällisemmin kohdennettuun tanssikoulutukseen. Opetusohjelmassa on tällä hetkellä yli 50 lajia ja opettajia yli 60. Aivan alkuvaiheista asti opisto on ollut toiminnassa myös läpi koko kesän.  Toimipisteitä Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla opistolla on 30. Opistolla on 16 täysin omassa käytössä olevaa harjoitussalia ja lisäksi opetusta annetaan lukuisissa iltakohtaisesti vuokratuissa tiloissa. Haastavinta vuosien saatossa on ollut ja on edelleen tanssille soveltuvien toimitilojen löytäminen.

Helsingin tanssiopisto antaa sekä laajan että yleisen opetussuunnitelman mukaista tanssin taiteen perusopetusta. Opintojen laajuus ulottuu harrasteopinnoista aina ammattiin valmentavaan koulutukseen oppilaan omien valintojen mukaan. Vilkkaan esitystoiminnan avulla on haluttu antaa erityisesti lapsille ja nuorille mahdollisuus kokea tanssi esittävänä taidelajina, jotta opiskelu saisi laajempia ulottuvuuksia.

Vuonna 1974 opisto aloitti tanssista innostuneiden ja liikunnallisesti lahjakkaiden lasten ja nuorten erikoiskoulutuksen. Erikoiskoulutuksen opetus on luokkamuotoista ja noudattaa tanssin perusopetuksen laajinta opetussuunnitelmaa antaen valmiudet ammatillisiin jatko-opintoihin. Monet erikoiskoulutuksen oppilaat ovat jatkaneet opiskeluaan alan korkeakouluissa tai sijoittuneet suoraan tanssijan ammattiin, mm. Anu Viheriäranta, Anna Sariola, Nikolas Koskivirta, Elina Miettinen, Tiina Myllymäki, Maria Baranova, Emilia Vuorio, Suvi Honkanen ja Kira Hilli. Omista oppilaista on myös vuosien varrella kouluttautunut suuri määrä kelpo opettajia opiston opettajakuntaan.

Vuosien varrella opisto on toiminut monessa asiassa edelläkävijänä. Sen merkitys työllistäjänä pääkaupunkiseudulla on ollut suuri, sillä ensimmäiset kuukausipalkkaiset opettajat kiinnitettiin jo 70-luvun alussa. Opisto on ollut myös vahvasti mukana kehittämässä alan järjestötoimintaa ja työolosuhteita. Kansainvälisyys on ollut opiston koulutustyölle ominaista aivan alkuvuosista lähtien niin opettajistossa, oppilaskunnassa kuin esitystoiminnassakin.

Opettaminen on myös tukemista – toimimista kannustajana oppilaan rinnalla. Innostuneisuutta ja lahjakkuutta on opistossa pyritty vaalimaan aina. Kansallisiin ja kansainvälisiin tapahtumiin on osallistuttu aktiivisesti ja sydäntä ovat lämmittäneet opiston koulutustyön ja opettajien ja oppilaiden vuosien varrella saamat lukuisat palkinnot.

Perustajista:

LEILA SILLANTAKA

Leila Sillantaka perusti Helsingin tanssiopiston vuonna 1969 yhdessä Göran Löfströmin kanssa. Hän on toiminut opiston rehtorina alusta asti ja jatkaa työssä edelleen. Opiston nyky- ja lastentanssin opettajana hän toimi perustamisvuodesta kevääseen 2011 saakka. Hän vastaa edelleen myös opiston esiintymistoiminnasta.

Leila asui valtaosan lapsuudestaan Jämsässä, eikä pienellä paikkakunnalla ollut tuohon aikaan tarjolla tanssikoulutusta. Niinpä tyttö suuntasi askeleensa paikalliseen naisvoimisteluseuraan, jolla oli pitkä ja perinteikäs historia. Hänet rekrytoitiinkin seuran lasten opettajaksi jo 12-vuotiaana ja parin vuoden kuluttua hän hoiteli seuran kaikki opetukset valioryhmää myöten.

Tanssiopinnot alkoivat lukion viimeisellä luokalla, kun Jämsänkoskella käynnistyi klassisen baletin opetus yhtenä iltana viikossa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Leila muutti Helsinkiin opiskelemaan. Tanssiopinnot jatkuivat Riitta Vainion Modernin tanssin koulussa, jonne Leilaa melko pian pyydettiin lasten opettajaksi. Aika oli täynnä valtaisaa innostusta tanssin uusista tuulista ja Leila treenasi Vainion koulussa sekä esiintyi sen koulutusryhmän produktioissa lääketieteen opintojensa ohella.

Tanssi vei hänet lopullisesti mukanaan kesällä 1969, jolloin Helsingin tanssiopiston alkuvaihe nimellä Modernin Tanssin Studio perustettiin. Opinnot ovat myöhemmin täydentyneet lukuisilla matkoilla, jotka ovat suuntautuneet mm. Tukholmaan, Kölniin, Lontooseen, New Yorkiin, Lausanneen, Osloon, Dresdeniin, Pariisiin, Pietariin, Sydneyhin, Jacksoniin, Tallinnaan ja Kööpenhaminaan.

Helsingin tanssiopiston lisäksi Leila on vieraillut opettamassa mm. Kuopion konservatoriossa ja Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella. Hän toimi myös tanssijana Göran Löfströmin kanssa vuonna 1971 perustamassaan Tanssiteatteri Rollossa vuoteen 1981 asti. Kesällä 1997 Leila oli yksi kantavista voimista, kun kansainvälinen Dance and the Child -konferenssi järjestettiin Kuopiossa. daCin kansainvälisessä hallituksessa hän toimi kauden 1997–99, ja tämä vei hänet Kanadan Reginaan ja Berliiniin. 1990-luvulla Leila teki ensimmäinen isomman kartoituksen suomalaisesta tanssinopetuksesta yhdessä Suomen kuntaliiton erityisasiantuntija Ismo Pornan kanssa.

Leila on Suomen Tanssipedagogien Liiton ja Suomen tanssioppilaitosten liiton STOPP ry:n perustajajäsen. STOPP ry:n hallituksessa hän aloitti 1984 ja kuuluu hallitukseen edelleen. Liiton puheenjohtajana hän toimi vuosina 1987–94 ja 2003–04 ja varapuheenjohtajana 1999–2002 ja 2014–16. Suomen Tanssitaiteilijain Liiton hallituksessa hän oli 1980–81. Tanssinopettajien ensimmäinen valtakunnallinen työehtosopimus syntyi vuonna 1984 hänen ja Göran Löfströmin aloitteesta ja siitä lähtien Leila onkin ollut mukana asiantuntijana alan työehtosopimusneuvotteluissa.

2019 Pro Dance -yhdistys palkitsi Leilan elämäntyöstään vuotuisessa gaalassaan. Muita myönnettyjä kunnianosoituksia ovat olleet Lastenkulttuurin valtionpalkinto 1990 ja Suomen tanssioppilaitosten liiton Vuoden tanssikasvattaja -palkinto 2007. Suomen Kulttuurirahaston apuraha myönnettiin Leilalle 1976, Leo ja Regina Wainsteinin säätiön apuraha 1982 ja valtion puolivuotinen taiteilija-apuraha 1988.

GÖRAN LÖFSTRÖM

Göran aloitti tanssiopintonsa Helsingissä 1960. Hänen opintonsa kotimaassa ja ulkomailla kattavat yhteensä 20 vuotta. Pedagogeista merkittävin on ollut Riitta Vainio jonka modernin tanssin koulun opettajana ja toiminnanjohtajana Göran toimi vuosina 1965–69. Suomen Tanssitaiteilijain Liiton opettajadiplomin hän sai 1970, Suomen Tanssipedagogien Yhdistyksen opettajadiplomin 1971.

Yhteensä kymmenvuotisen opettajauransa aikana Göran ehti opettaa eri puolella Suomea, kunnes perusti Helsingin tanssiopiston 1969 yhdessä Leila Sillantakan kanssa. Opiston nykytanssin opettajana hän toimi ensimmäiset 7 vuotta, hallinnollisena johtajana ja hallituksen puheenjohtajana perustamisvuodesta alkaen. Vuonna 1972 Göran ja Leila perustivat opiston yhteyteen Tanssiteatteri Rollon, joka on tänä päivänä yksi vanhimpia edelleen toimivia tanssiryhmiä Suomessa.

Göranin tanssijanura kesti 12 vuotta. Hän toi break dancen Suomeen 1984 ja breikistä tulikin tanssityyli, joka on eniten tuonut suomalaispoikia tanssin maailmaan – Helsingin Sanomat kuvasikin Görania “suomalaisen miestanssin pioneeriksi” 50-vuotispäiväartikkelissa 1997.

Järjestötyö ja talous on aina kiinnostanut Görania. Tanssioppilaitoksen johtajana hänellä on takanaan 39 vuotta. Suomen Tanssitaiteilijain Liiton puheenjohtajana Göran toimi 1972, hallituksen jäsenenä vuosina 1971 ja 1973–74. Hän oli mukana työryhmässä, jonka mietinnön perusteella Teatterikorkeakoulun yhteyteen perustettiin tanssitaiteen laitos. Göran toimi neuvottelijana tanssialan ensimmäisessä työtaistelussa 1972, jolloin Helsingin Kaupunginteatterin tanssijat menivät lakkoon. Göran on Suomen Tanssipedagogien Yhdistyksen perustajajäsen, puheenjohtaja 1971–72 ja hallituksen jäsen 1973–74. Hän on myös Suomen Tanssioppilaitosten Liiton perustajajäsen, hallituksen jäsen 1982 ja puheenjohtaja 1983–85. Göran oli aloitteentekijänä tanssinopettajien ensimmäisen valtakunnallisen työehtosopimuksen aikaansaamiseksi 1984 ja neuvottelijana 1984–93.

Göran sai Helsingin kaupungin apurahan 1976. Harrastuksenaan Göran on toiminut Suomi-Sri Lanka -ystävyysseuran puheenjohtajana vuodesta 1996 lähtien. Göran osallistui Sri Lankan rauhanprosessiin asiantuntijaluennoitsijana Suomen hallituksen lähettäessä upseereita tulitaukovalvojiksi Sri Lankaan 2002.